Ilman nuoria meillä ei ole mitään –
Täältä löydät tietoa nuorten hyvinvoinnista päätöksenteon ja pohdinnan tueksi.
miksi?
Suomessa on koko ajan vähemmän tekijöitä: nuorten ikäluokkien koko pienenee jatkuvasti ja samalla työkyvyttömien nuorten määrä kasvaa.
Jotta työlle riittäisi tekijöitä ja yhteiskunnalle kehittäjiä, on nuorten osaaminen ja jaksaminen pantava nyt tosissaan kuntoon.
Suomessa on lähes miljoona nuorta eli 15–29-vuotiasta. Nuorten ikäluokkien koko on pienentynyt jatkuvasti. 2000-luvulla syntyy noin puolet vähemmän lapsia kuin 50 vuotta aiemmin. Samalla työkyvyttömien nuorten määrä kasvaa koko ajan. Suomessa on tällä hetkellä noin 60 000 syrjään jätettyä nuorta.
Tältä sivulta löydät tietoa siitä, mitä nuorille tällä hetkellä kuuluu.
Siirry suoraan sisältöihin:
Kuka on nuori?
Nuoruus ei ole käsitteenä yksiselitteinen, vaikka sillä tarkoitetaan lapsuuden ja aikuisuuden välistä ikävaihetta.
Nuorisolain määritelmän mukaan nuoria ovat alle 29-vuotiaat (Nuorisolaki 1285/2016). YK taas määrittelee nuoriksi kaikki 15–24-vuotiaat (UN 2013). Nuorilta itseltään kysyttäessä he määrittelevät nuoriksi noin 10–20-vuotiaat (Myllyniemi & Berg 2013). Nuoret eivät ole yksi yhtenäinen joukko, vaan nuorten elämäntilanteet, tarpeet ja intressit vaihtelevat – kuten muillakin ikäluokilla. Ikäryhmän määrittelyn haastavuuden vuoksi nuoruus jää usein politiikassa lapsuuden jalkoihin.
Nuorten ikäluokkien koko on n. 60 000, 24–vuotiaista ylöspäin ikäluokat ovat hieman suurempia. Ikäluokkien koon trendi on pienenevä, joten nuorten määrä vähenee. (Tilastokeskus 2022.)
Mitä kuuluu nuorille?
Mitä kuuluu nuorille?
Vain 40 % nuorista suorittaa korkea-asteen tutkinnon. 2000-luvun aikana korkeakoulutettujen osuus 25–34-vuotiaista on kasvanut OECD-alueella yli 20 prosenttiyksikköä 48 prosenttiin, mutta Suomessa vain yhden prosenttiyksikön.
Vuonna 2000 Suomi oli korkeakoulutetuimpien maiden joukossa, vuonna 2021 selvästi keskitason alapuolella (OECD 2022).
Suomalaisten nuorten koulutustaso on romahtanut suhteessa muihin maihin ja sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on kasvussa.
Oppimistulokset ovat eriytyneet
Oppilaiden ja opiskelijoiden oppimisvaikeudet ovat viimeisimmissä kouluterveyskyselyissä olleet tasaisessa kasvussa. 8.- ja 9.-luokkalaisista vaikeuksia oppimistaidoissa on 40 prosentilla, ammatillisissa oppilaitoksissa 43 prosentilla ja lukiolaisista lähes joka toisella. (THL 2021.)
Oppimistulokset ovat eriytyneet pandemian aikana. Koulussa heikosti ja hyvin menestyneiden oppilaiden välinen ero on tullut selvemmäksi. Aiemmin esimerkiksi 9. luokan matematiikan oppimistulosarvioinnissa kansallinen osaamisjakauma on ollut kutakuinkin normaalijakauman mukainen: keskiosaajia on eniten ja keskimääräistä heikommin ja paremmin menestyneitä selvästi vähemmän. Vuonna 2021 jakauma on huomattavan erilainen ja muodostuu kolmesta erillisestä perusjoukosta: heikosti, keskimääräisesti ja erittäin hyvin menestyneistä. Heikoimmin menestyneiden eriytyminen omaksi ryhmäkseen on osaamisvajeen näkökulmasta keskeinen havainto. (Metsämuuronen & Seppälä 2021.)
Sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin on kasvussa. Koulujen väliset erot kasvavat suurissa kaupungeissa, mutta muilla alueilla ilmiö ei ole merkittävä. Erityisesti Helsingin eri alueet ja sitä myötä myös koulut ovat eriytyneet tulotason mukaan. Pandemia on globaalisti hankaloittanut erityisesti haavoittuvista olosuhteista tulevien lasten oppimista. Tällaisia ryhmiä ovat Suomessa esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset, erityistä ja tehostettua tukea tarvitsevat oppijat tai heikkojen tietoverkkoyhteyksien päässä olevat oppijat. Toisaalta taas erityisesti korkeakoulutetut huoltajat ovat olleet entistä kiinnostuneempia lastensa koulunkäynnistä sekä neuvoneet ja ohjaneet heitä. (Metsämuuronen & Seppälä 2021.)
Pandemia aiheutti oppimisvajetta
Nuorten kokemukset koronasta ovat hyvin eriytyneitä. Osalle tilanne aiheuttaa suuria ongelmia, joillekin ei juuri lainkaan. Selvä enemmistö nuorista kärsii koronapandemian ja rajoitusten vaikutuksista.
Etäopiskelu sopi nuorille vaihtelevasti. Motivoituneet, itsesääntelykyvyiltään hyvät ja vahvaa tukea perheeltään saaneet nuoret oppivat etäopetuksessa yhtä hyvin kuin luokassa, mutta ne, joilla on vähemmän motivaatiota, vähemmän itsesääntelyä ja vähemmän tukea perheeltään näyttävät jääneen jälkeen. (Metsämuuronen & Seppälä 2021.) Kotoa saadun tuen tarve ja merkitys kasvoi, mikä on lisännyt eriarvoisuutta. Haasteita on ollut varsinkin erityistä tukea tarvitsevilla sekä vieraskielisillä. Myös laitteiden ja internetyhteyden puute on hankaloittanut etäopiskelua. Koulupoissaolot lisääntyivät lähiopetukseen paluun jälkeen. (Helske, Ylöstalo & Koskinen 2021.) Keväällä 2020 yli puolet lukiolaisista kertoi etäopiskelun lisänneen työmäärää ja lähes puolet koki opetuksen laadun heikentyneen (Suomen lukiolaisten liitto 2020).
Pandemia on aiheuttanut oppimisvajetta. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa kaikkia työelämäjaksoja, harjoitteluja tai kansainvälisiä harjoittelumahdollisuuksia ei ole kyetty järjestämään sulkutilanteiden vuoksi. Myös monien järjestäjien koulutus- ja oppisopimusten määrä vähentyi. Työssäoppimiseen pandemialla on ollut erityisen kielteisiä vaikutuksia erityisesti palvelualoilla, kaupan ja hallinnon aloilla sekä terveys- ja hyvinvointialoilla. Monen työssäoppiminen keskeytyi. Käytännön taitojen oppiminen vaikeutui etäopetukseen siirtymisen vuoksi. Joillekin etäopiskelu on ollut vaikeaa ja tukiopetusta sekä esimerkiksi perheen tukea olisi tarvittu enemmän. (Metsämuuronen & Seppälä 2021.)
Owalgroupin tekemään kyselyyn vastanneista lukio-opiskelijoista 72 % koki etäopiskelun vähintään jossain määrin henkisesti raskaaksi alkuvuonna 2021. Osuus on noussut, sillä keväällä 2020 samoin vastasi 59 %. Toisaalta 44 % lukiolaisista koki etäopiskelun sopivan heille hyvin. Kyselyyn vastanneista ammatillisen koulutuksen vastanneista 60 %, koki etäopiskelun vähintään jossain määrin henkisesti raskaaksi. Amiksista lähes puolet koki etäopiskelun ja itsenäisen opiskelun sopivan heille hyvin. (Owalgroup 2021.)
Aikaisempaa useampi toisen asteen opiskelija keskeytti opintonsa pandemian aikana
Ammatillisissa oppilaitoksissa 10 prosenttia ensimmäisen vuoden opiskelijoista ja 15 prosenttia pidemmällä olevista olisi tarvinnut tukea, muttei sitä koronaepidemian aikana saanut. Aikaisempaa useampi toisen asteen opiskelija keskeytti opintonsa pandemian aikana. Lukuvuonna 2019–2020 6,8 % tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoista keskeytti opintonsa. Valtaosa keskeyttäneistä opiskeli ammatillista perustutkintoa. Taustasyitä keskeyttämiselle ovat esimerkiksi pandemian myötä vähentyneet mahdollisuudet työssäoppimiseen, oman koulutusalan heikentyneet työllisyysnäkymät, taloudelliset syyt sekä ammatillisen koulutuksen reformin tuomat muutokset. Keskeyttäneiden osuus kasvoi myös lukiokoulutuksessa, mutta vain 0,6 prosenttiyksikköä eli huomattavasti vähemmän kuin ammatillisessa koulutuksessa. Opintojen keskeyttämistä amisopiskelijoista oli harkinnut yhteensä 6 %, mutta sukupuolivähemmistöihin kuuluvista jopa noin joka viides. Sukupuolivähemmistöillä vastauksissa korostuivat kiusaaminen, häirintä, syrjintä ja rasismi. (Otus & SAKKI 2022; Tilastokeskus 2022.)
Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry teki vuonna 2020 kyselyn kohdennetun nuorisotyön nuorten kokemuksista opintojen keskeytymisestä. Kyselyn vastaajajoukko ei ole kattava otos, mutta tarjoaa kuvaa nuorista, jotka ovat opintojen keskeyttämisen jälkeen olleet kohdennetun nuorisotyön palveluiden kanssa. Kyselyn mukaan lähes neljä viidestä perusasteen jälkeisen koulutuksen keskeyttäneestä kertoo yhdeksi syyksi mielenterveyden ja jaksamisen haasteet. Opiskelun tuntuminen liian vaikealta tai raskaalta on taustalla noin joka toisessa keskeytyksessä. Muita yleisiä taustasyitä ovat alan tuntuminen väärältä, elämäntilanne, tuen ja ohjauksen puute, vaikeudet tulla toimeen oppilaitoksessa olevien ihmisten kanssa, kavereiden tai ryhmään kuulumisen puute, toimeentulovaikeudet, opetuksen heikko taso sekä kiusaamiskokemukset. 30 prosenttia keskeyttäneistä ei keskustellut opintojen keskeyttämisestä etukäteen kenenkään kanssa oppilaitoksessa - ei edes opiskelukavereiden. Oppilaitosten tuki- ja ohjauspalveluiden saatavuus koettiin heikoksi. Opintonsa ilman selkeää suunnitelmaa keskeyttäneillä nuorilla on arjessaan useita haasteita ja heidän tuen tarpeensa ovat moninaisia. Nuorilla on kyllä halua ja motivaatiota kouluttautua, ja he myös hakeutuvat opiskelemaan. Keskeyttämisissä on usein kyse siitä, etteivät nuoren voimavarat riitä opiskeluun. (Into ry 2020.)
Pandemia vaikeutti myös korkeakouluopintoja
Korkeakouluopiskelijoista 70 prosenttia kertoo epidemian ja rajoitustoimien vaikeuttaneen opiskeluaan. Joillekin etäopiskelu on kuitenkin sopinut paremmin, ja osin erityisjärjestelyt ovat parantaneet korkeakouluopintojen saavutettavuutta (Helske, Ylöstalo & Koskinen 2021). Lähes joka toinen korkeakouluopiskelija kertoo opintojen vaatiman työmäärän lisääntyneen koronan myötä. (Parikka, Holm, Ikonen, Koskela, Kilpeläinen & Lundqvist 2021.) THL:n kehittämispäällikkö Suvi Parikka kertoo kuormituksen taustalla olevan etäopiskelusta johtuvia haasteita, kuten vaikeus oppia opiskelurutiineja, heikentyneet mahdollisuudet sosiaalisten verkostojen ylläpitoon ja opiskelijaelämän oheistapahtumien puuttuminen. (YLE 2021.) 80 prosenttia korkeakouluopiskelijoista kertoo yhteydenpidon opiskelukavereihin vähentyneen pandemia-aikana. Yksinäisyyden tunne on lisääntynyt 60 prosentilla. (Parikka, Holm, Ikonen, Koskela, Kilpeläinen & Lundqvist 2021.)
Koulutus
Jopa 25 % nuorista kärsi mielenterveyden häiriöistä jo ennen koronapandemiaa.
Mielenterveyshäiriöt ovat nuorten yleisimpiä terveysongelmia. Kolme neljäsosaa mielenterveysongelmista puhkeaa ennen 25 vuoden ikää ja noin puolet jo ennen 14. ikävuotta. (THL 2022)
Nuoret tarvitsevat matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja
77 prosenttia 20-29-vuotiaista ja jopa 92 % ikäryhmän naisista nimeää mielenterveyden ongelmat nuorten pahoinvoinnin syyksi (Eronen, Niskanen, Veijola & Simonen 2022). Vuonna 2018 eli jo ennen pandemiaa OECD arvioi mielenterveyshäiriöiden maksavan Suomelle vuodessa 11 miljardia euroa. Tämä summa koostuu mm. vaikutuksista työllisyyteen, työkyvyttömyydestä sekä sosiaaliturvan ja terveyspalveluiden kustannuksista (OECD 2018).
Itsetuhoisuus yleistyy nuoruusiässä. Vakavia ja toistuvia itsemurha-ajatuksia on 10–15 prosentilla nuorista. Myös päihteiden ongelmakäyttöä kasaantuu erityisesti nuorille, joilla on mielenterveyden häiriöitä ja jaksamisen ongelmia (THL 2022b).
Nuorten mielenterveyspalveluiden suurimmat ongelmat ovat matalan kynnyksen palvelujen saatavuus ja järjestelmän pirstaleisuus. Suomessa ei ole panostettu riittävästi nuorten perustason mielenterveyspalveluihin, jolloin ongelmia ei tunnisteta ajoissa ja hoitoon pääsy pitkittyy. Nuorten palveluketjut ovat pirstaleisia ja nuoret saavat mielenterveysongelmiin erilaista apua riippuen alueesta, paikkakunnasta, koulusta, oppilaitoksesta tai jopa ammattihenkilöstä. Pahimmillaan apu jää kokonaan saamatta. (Allianssi & Mielenterveyspooli 2021.)
Tuoreen Mielenterveyden keskusliiton selvityksen mukaan vain 10 % masennuksesta kärsivistä nuorista kertoi saaneensa tehokasta ja vaikuttavaa hoitoa sairauteensa koko masennuksensa ajan (Mielenterveyden keskusliitto 2022). THL:n tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan ennaltaehkäiseviin palveluihin ei olekaan haluttu panostaa riittävästi eikä niitä ole priorisoitu tarpeeksi terveydenhuollon sisällä (MTV 2022b).
Pandemia heikensi mielenterveyttä ja lisäsi yksinäisyyttä
MIELI ry:n kesällä 2021 teettämän kyselyn mukaan 52 % 18-35-vuotiaista kertoo pandemian vaikuttaneen kielteisesti mielenterveyteensä. Luku nousi edellisestä vuodesta kahdeksalla prosenttiyksiköllä. 18-34-vuotiaista 41 prosenttia on joskus vakavasti harkinnut itsemurhaa. Luku on kasvanut neljällä prosenttiyksiköllä jo kahtena vuonna peräkkäin. Yhdeksällä prosentilla on ollut vakavia itsetuhoisia ajatuksia edeltävän 12 kuukauden aikana. Itsemurhaa joskus vakavasti miettineistä 39 prosenttia ei ole hakenut apua. Tämä luku puolestaan on pienentynyt kolmella prosenttiyksiköllä kaksi vuotta peräkkäin. Korona-aikana avun saatavuus on heikentynyt. (MIELI ry 2021.)
Allianssin ja MTV Uutisten keväällä 2022 teettämän 15–29-vuotiaille suunnatun kyselyn (n=1304) mukaan 78,9 prosenttia kyselyyn vastanneista alle 30-vuotiaista nuorista koki, että korona-aika on heikentänyt heidän henkistä hyvinvointiaan. Ahdistuneisuus, jaksamattomuus sekä kokemukset yksinäisyydestä ja voimattomuudesta ovat lisääntyneet pandemian aikana. (MTV Uutiset 2022a.) Kouluterveyskyselyn 2021 mukaan erityisesti tyttöjen ahdistuneisuus on lisääntynyt pandemian aikana (Helakorpi & Kivimäki 2021).
Pitkittynyt pandemia ja epävarma maailmantilanne näyttää lisänneen erityisesti nuorten aikuisten kuormittuneisuutta. Keväällä 2022 Mieli ry:n kuormittavuuskyselyssä hyvinvointia ja jaksamista heikentävää kuormitusta kertoi kokevansa jopa 77 prosenttia nuorista aikuisista. Erityisen paljon nuoria aikuisia kuormittaa opiskeluun ja tulevaisuuden epävarmuuteen liittyvät asiat sekä yksinäisyys. Lisäksi noin kaksi kolmannesta 18–24-vuotiaista on kokenut uupumusta ja yhtä moni masennusta tai ahdistusta. (Mieli ry 2022.) Yhä useampi nuori on myös ajautunut kantamaan vastuuta psyykkisesti sairastuneesta läheisestään (FinFami 2021).
Koronapandemia kuormitti erityisesti korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyttä. Korkea-asteen opiskelijoiden käynnit mielenterveyteen ja käyttäytymishäiriöihin liittyvissä terveyspalveluissa alkoivat lisääntyä vuoden 2020 loppuvuonna verrattuna aiempaan ja jatkoivat lisääntymistään alkuvuonna 2021. Myös muilla 19–29-vuotiailla käyntien määrät lisääntyivät samalla ajanjaksolla. Nousua oli selvästi enemmän 15–29-vuotiailla kuin muilla ikäryhmillä. (Helsinki GSE 2021.)
Korona-ajan sosiaalisten kontaktien välttäminen ja karanteenit ovat lisänneet yksinäisyyttä erityisen paljon 18–29-vuotiailla. Nuorilla naisilla oli korkeampi riski kokea yksinäisyyttä. Yksinäisyyden kokemisen riskiä kasvattivat esimerkiksi yksin asuminen, heikompi tyytyväisyys omaan taloudelliseen tilanteeseen sekä kokemukset harrastusten keskeytymisestä ja etäopiskelusta. Lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa ja yliopistossa opiskelevat kokivat yksinäisyyttä enemmän kuin palkkatyössä käyvät. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden kohdalla ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. (Nuorisotutkimusseura 2021.)
Nuorten liikkuminen on vähentynyt
Poikkeusaika on lisännyt nuorten liikkumisen jakautumista aktiivisiin, kohtalaisen aktiivisiin ja passiivisiin liikkujiin. Erityisesti jo ennestään vähän liikkuvien nuorten liikkuminen on vähentynyt. Etäopiskelu ja arjen fyysisen aktiivisuuden vähentyminen on aiheuttanut esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja sekä lisännyt stressiä ja ahdistuneisuutta. Lapsista ja nuorista vain kolmannes liikkuu terveyden kannalta riittävästi. (Valtion liikuntaneuvosto 2020.)
Perusopetuksessa ja toisella asteella olevien nuorten lakisääteisissä terveystarkastuksissa on ollut puutteita aiemminkin, mutta lukuvuonna 2020–2021 ne toteutuivat erittäin puutteellisesti. Heikoin tilanne oli toisella asteella opiskelevilla, joista alle neljännes oli käynyt toisen opiskeluvuoden lääkärintarkastuksessa. Terveystarkastuksissa on kasvun ja kehityksen seurannan lisäksi mahdollisuus tunnistaa tuen tarpeita varhain ja tarjota tukea oikea-aikaisesti. Ehkäisevien terveyspalveluiden heikkeneminen vaikeuttaa nuorten avunsaantia tilanteessa, jossa pandemia on samaan aikaan lisännyt heidän tuen tarpeitaan. (Hietanen-Peltola, Jahnukainen, Ervasti & Vaara 2022.)
Vammaisia nuoria ei huomioitu pandemiassa tarpeeksi
Koronapandemian vaikutukset vammaisiin nuoriin ovat olleet suuria ja pääosin negatiivisia. Jäykät käytännöt eivät ole huomioineet nuorten yksilöllisiä tilanteita, vaan monet tärkeät tai välttämättömät palvelut ovat jääneet toteutumatta tai toteutuneet puutteellisesti. Vammaisten nuorten arjen rutiinit ovatkin heikentyneet, eivätkä jäykät käytännöt ole huomioineet nuorten yksilöllisiä tilanteita. Tiedonvälityksessä ja sen saavutettavuudessa on ollut puutteita. Monet vammaisten nuorten perheet ovat kokeneet jääneensä yksin ongelmiensa kanssa. Suuria haasteita ovat aiheuttaneet esimerkiksi kuntotutuksen puute rajoitusten vuoksi, rajoitukset asumisyksiköissä vierailuun, tuen puute etäopetuksen aikana sekä toimeentulovaikeudet. (Valtioneuvosto 2021.)
Nuorten kokema lähisuhdeväkivalta lisääntyi pandemian aikana
Koronarajoitukset ja -suositukset ovat vaikuttaneet nuorten hyvinvointiin, lisänneet tuen ja palveluiden tarvetta sekä kaventaneet vapaa-ajan viettämisen mahdollisuuksia. Nuorisotutkimusverkoston vuonna 2020 tekemän kyselyn mukaan nuorten tyytyväisyys vapaa-aikaan heikentyi koronapandemian myötä. Erityisen paljon vapaa-ajan koettu laatu heikkeni työpajatoiminnassa mukana olevien tai vanhempainvapaalla olevien nuorten kohdalla. Kyselyn mukaan 39 prosenttia nuorista koki harrastustoiminnan keskeytymisen vaikuttaneen omaan elämään kielteisesti. Kotona asuvista nuorista 40 prosenttia vietti vanhempiensa kanssa enemmän aikaa korona-aikana. Kyselytutkimuksen mukaan nuoret kokivat yhdessäolon vanhempien kanssa myönteisenä. (Nuorisotutkimusseura 2020.)
Nuorten kokema lähisuhdeväkivalta lisääntyi koronapandemian aikana. Kouluterveyskyselyn mukaan sekä fyysinen että henkinen väkivalta vanhempien tai muiden huolta pitävien aikuisten taholta lisääntyivät. (THL 2021.)
Lapsiasiavaltuutettu Pekkarinen: Suomessa pitäisi harkita kansallisen hätätilan julistamista nuorten mielenterveyden vuoksi
Sosiaali- ja terveysministeriön kansallisen lapsistrategian valmistelua varten nimittämä työryhmä arvioi epidemian ja kevään 2020 poikkeusolojen vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin ja oikeuksien toteutumiseen. Työryhmän mukaan oikeudet jäävät poikkeusoloissa helposti huomiotta, ja kriisi oli jo tuolloin lisäämässä eriarvoisuutta lasten ja nuorten keskuudessa. (Valtioneuvosto 2021)
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan nuorten mielenterveysongelmat aiheuttavat suuremman kansanterveydellisen ja kansantaloudellisen ongelman kuin on ymmärretty. Hänen mukaansa Suomessa pitäisi harkita kansallisen hätätilan julistamista nuorten mielenterveyden vuoksi. (MTV 2022b.)
Mielenterveys
Nuoret tippuvat toimeentulotuen varaan ja opiskelijat velkaantuvat kovaa tahtia.
Koronakriisin työllisyysvaikutukset lisäsivät nuorten toimeentulotuen tarvetta
Perustoimeentulotuen saajissa nuoret, erityisesti 18–25-vuotiaat, ovat yliedustettuina. Vuoden 2020 aikana 17 prosenttia 18–25-vuotiaista sai toimeentulotukea. Syitä ovat esimerkiksi epävarmempi työmarkkina-asema, alle 25-vuotiaiden vailla ammattia olleiden nuorten muita tiukemmat työttömyysturvan ehdot sekä vähäiset säästöt. Koronakriisin työllisyysvaikutukset osuivat eniten nuoriin, joten toimeentulotuen tarve lisääntyi erityisesti nuorissa ikäluokissa. Nuorista työttömiksi jäivät useammin naiset. (Kela 2022a; Tanhua & Kiuru 2021; Raittila, Korpela, Ylikännö, Laatu, Heinonen, Jauhiainen & Helne 2018.)
Nuoret ovat sosiaaliturvamyönteisempiä ja korostavat sosiaaliturvan merkitystä omalle hyvinvoinnilleen enemmän kuin muut ikäryhmät. Tähän vaikuttanee ikäryhmän pienituloisuus ja opiskelun tuet. (Simonen, Westinen, Pitkänen & Heikkilä 2021, 93-94.)
Vailla ammatillisia valmiuksia antavaa tutkintoa olevilla alle 25-vuotiailla työttömyysturvan saaminen edellyttää 21 viikon eli 5 kuukauden odotusaikaa. Tuen saamisen ehtona on myös hakea keväisin tutkintoon johtavaan koulutukseen. Työttömyysturvan saanti on tällä ryhmällä harvinaisempaa ja työllistymistä edistäviin palveluihin osallistuminen yleisempää kuin tutkinnon suorittaneilla. 19-22-vuotiailla vailla tutkintoa olevilla yleisin palvelu on työ- tai koulutuskokeilu, mikä viittaa pyrkimykseen löytää oma alansa. Valtaosa hakuvelvoitteen piirissä olevista nuorista opiskelee. Negatiivisimmaksi velvoitteen kokevat suunnastaan epävarmat ja haastavassa elämäntilanteessa olevat nuoret. Hakuvelvoitteen päättyessä 25-vuotiaana vailla tutkintoa olevien nuorten työttömyysturvan saanti yleistyy ja on yleisempää kuin tutkinnon suorittaneilla, joten osa vailla tutkintoa olevista laiminlyö hakuvelvoitteen. Perustoimeentulotuen saanti on erilaisten ehtojen vuoksi yleisempää vailla tutkintoa olevilla nuorilla. Varsinkin pitkittynyt toimeentulotuen saanti voi vähentää kannustimia siirtyä opintoihin tai ottaa vastaan pienipalkkaista työtä. (Uusikangas, Haikkola, Korpela, Jauhiainen & Hiilamo 2022.)
Yleisen asumistuen saajista suuri osa on nuoria. Joulukuussa 2021 asumistukea saaneista reilu viidennes oli 20-24-vuotiaita ja 12 % 25-29-vuotiaita (Kela 2022b). Opiskelijoiden siirtyminen yleisen asumistuen piiriin vuonna 2017 kasvatti nuorten asumistuen saajien määrää. Nuoret saavat asumistukea yleensä lyhyemmän aikaa kuin muut ikäryhmät - esimerkiksi vuonna 2017 alle 35-vuotiaista asumistuen saajista puolet sai tukea korkeintaan 20 kuukautta. (Jauhiainen, Sihvonen, Räsänen, Veilahti & Mikkola 2019.)
Toimeentulotukea saavilla nuorilla on muita useammin terveysongelmia, joista korostuvat erityisesti mielenterveys- ja päihdeongelmat. Mitä pitkäkestoisempaa toimeentulotuen saanti on, sitä yleisempää terveyspalveluiden ja reseptilääkkeiden käyttö sekä mielenterveysongelmat ovat. Peruskoulun jälkeinen tutkinto ja työssäkäynti ovat erityisesti pidempään tukea saaneilla muita nuoria harvinaisempia. Toimeentulotuen käyttö on yleisempää niillä nuorilla, joilla on ollut mielenterveysongelmia jo 16-17-vuotiaana sekä pienituloisista perheistä tulevilla. (Vaalavuo, Haula & Bakkum 2020.)
17 % korkeakouluopiskelijoista kertoi pelänneensä ruoan loppuvan ennen kuin on rahaa ostaa lisää
Valtaosalla korkeakouluopiskelijoista on opintolainaa. Lainan käyttöaste on viime vuosina noussut ja opintolainakannan koko kasvanut jatkuvasti. Opintolainakanta on yli kaksinkertaistunut vuoden 2017 jälkeen ja on nyt 5,5 miljardia euroa. Tammikuussa 2022 opintolainaa nostettiin enemmän kuin koskaan aiemmin, lähes 350 miljoonaa euroa. (Suomen Pankki 2022.) Lainaa nostaneista 69 % mainitsi yhdeksi syyksi lainan nostamiseen opintorahan ja asumistuen riittämättömyyden (VTV 2022). 17 prosenttia korkeakouluopiskelijoista kertoo pelänneensä ruoan loppuvan ennen kuin on rahaa ostaa lisää. Korkeakouluopiskelijoista lähes 40 prosenttia kertoo koronapandemian heikentäneen taloudellista tilannettaan vähintään jonkin verran. (Parikka, Holm, Ikonen, Koskela, Kilpeläinen & Lundqvist 2021.) Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL pelkää, että suurista opintolainoista on tulossa koko sukupolvea rasittava taakka (SYL 2022).
Niiden opiskelijoiden määrä, jotka kertoivat toimeentulovaikeuksien hidastavan heidän opintojaan, kolminkertaistui vuosina 2009-2019. Velkaongelmia on erityisesti ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla, joiden velkaongelmat lisääntyivät vuonna 2017 opintotukeen tehdyn uudistuksen jälkeen, kun valtion lainatakausta nostettiin, maksuhäiriömerkintä opintolainan esteenä poistui ja toisen asteen opiskelijat ovat voineet nostaa koko lukukauden lainaerän yhdellä kertaa (VTV 2022).
Talous
Nuorten työllisyys on erityisen altis suhdanteille ja taloudelliselle vaihtelulle. Nuorisotyöttömyys oli 14,5 % helmikuussa 2022 (Suomen virallinen tilasto 2022).
Vuonna 2020 17 prosentilla nuorista kesätyöt peruuntuivat koronan vuoksi
Koronapandemiasta johtuvat negatiiviset työllisyysvaikutukset osuivat raskaimmin nuoriin ja tulevat todennäköisesti heikentämään nuorten työ- ja tulonäkymiä vielä pitkään (Helske, Ylöstalo & Koskinen 2021). Töiden loppumisen vaikutukset ovat sukupuolittuneita: nuoret miehet ovat useammin työttöminä ja nuoret naiset opiskelevat (Sutela 2021).
Kesällä 2020 kesätyöpaikkoja oli tarjolla n. 80 000, kun pandemiaa edeltävinä vuosina paikkoja oli yli 120 000 (EK 2021). Duunitorin kyselyn mukaan vuonna 2020 kesätyöt peruuntuivat 17 prosentilla koronan vuoksi. (Duunitori 2021) Opiskelijoiden työssäkäynti väheni vuonna 2020 4,7 % edelliseen vuoteen verrattuna. (Tilastokeskus 2022.)
Elinkeinoelämän keskusliitto EK on tehnyt jäsenyrityksilleen kesätyökyselyitä, joiden perusteella kahden koronakesän aikana yrityksissä on menetetty yhteensä 70 000 kesätyöpaikkaa. EK:n mukaan kesätyöpaikkojen määrä kasvaa kuitenkin ennätyksellisesti ja EK:n jäsenyritykset ilmoittavat tarjoavansa kesälle 2022 jopa 120 000 kesätyöpaikkaa. Myös kunta-ala on merkittävä nuorten kesätyöpaikkojen tarjoaja. Kunnissa ja kuntayhtymissä on tarjolla noin 50 000 kuntien itsensä tarjoamaa tai tukemaa kesätyöpaikkaa (Kuntatyönantajat 2022). SAK arvioi keväällä 2022, että kesätöiden kysyntää on niin paljon, ettei kaikkia paikkoja pystytä täyttämään (YLE 2022a).
Nuorisobarometrin 2019 mukaan nuorten mielestä eniten merkitystä alavalintaan on kesätöillä ja työharjoittelulla. Lähes puolet (47 %) kokee kesätöillä ja harjoitteluilla olleen ainakin melko paljon vaikutusta ammatin, toimialan tai uran valintaan. (Nuorisobarometri 2019.)
Nuorten siirtyminen työelämään on vaikeutunut kohtuuttomasti.
Työelämä
Kaikista ikäryhmistä heikoimmin tulevaisuuteen suhtautuvat 26–35-vuotiaat, joista vain 66 prosenttia näkee tulevaisuutensa optimistisena
Nuorten optimismi oman tulevaisuutensa suhteen on EVAn vuonna 2020 tekemän tutkimuksen mukaan heikentynyt. Myös onnelliseksi itsensä kokevien nuorten määrä on laskenut. Vuonna 2016 vähiten onnellinen ikäryhmä olivat 18–25-vuotiaat ja vuonna 2020 26–35-vuotiaat. (Kurronen 2021.)
Nuorilla vapaaehtoisen lapsettomuuden perusteena on esimerkiksi taloudellinen epävarmuus
Nuorten tavoitteet ja toiveet ovat perinteisiä. Tutkimuslaitos E2:n Nuorten hyvä elämä -hankkeessa kysyttiin, mitä 20-29-vuotiaat nuoret haluavat saavuttaa elämässään. Eniten mainintoja saivat parisuhde ja rakkaus (61 %), mielekäs työ (58 %), vakaa toimeentulo (55 %), fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi (48 %) sekä läheiset ihmissuhteet (45 %). Nuorista aikuisista vain reilu kolmannes, 37 %, nimesi halun saada omia lapsia tärkeimpien tavoitteidensa joukkoon. Vapaaehtoisen lapsettomuuden perusteiksi kerrottiin esimerkiksi vanhemmuuteen kohdistuvat yhteiskunnalliset odotukset sekä taloudellinen epävarmuus. (Eronen, Niskala, Veijola & Simonen 2022.)
Noin kolmasosa nuorista aikuisista kokee, että heidän elämänsä on merkityksetöntä ja vaikutusmahdollisuudet vähäisiä. Kokemukseen vaikuttaa koulutustausta. Peruskoulutaustaisista nuorista aikuisista hieman yli puolet kokevat elämänsä olevan merkityksetöntä ja vaikutusmahdollisuuksien vähäisiä, kun taas korkeakoulutaustaisista samoin kokee huomattavasti harvempi. Nuorista aikuisista puolet on huolissaan jaksamisestaan ja toimeentulostaan. Vain neljännes uskoo asemansa kehittyvän paremmaksi kuin vanhempiensa sukupolvella. (Eronen, Niskala, Veijola & Simonen 2022.)
Nuorisobarometrin 2021 teemana oli tarkastella nuorten käsityksiä kestävästä kehityksestä ja ilmastokysymyksistä. Nuorisobarometriin vastanneista 80 prosenttia suhtautui omaan tulevaisuuteensa optimistisesti. Nuorten tyytyväisyys elämäänsä kouluarvosanoin mitattuna oli 8,2. (Nuorisobarometri 2021.)
Nuoret kokevat paljon ympäristöahdistusta ja se vaikuttaa heidän päätöksiinsä
Ihmisen vaikutuksen ilmaston lämpenemiseen tunnusti tosiasiaksi 90 prosenttia Nuorisobarometrin 2021 vastaajista. 88 prosenttia näki, että tulevat sukupolvet tulevat kärsimään, mikäli nykyinen ympäristön tuhoaminen jatkuu. 76 prosentin mielestä tuotantoa ja tavaroiden kulutusta tulee vähentää ympäristösyistä. Yhtä moni ilmaisi kokevansa surua luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä ja lajien sukupuutosta. Luonnon itseisarvo tulee huomioida päätöksenteossa 86 prosentin mielestä. Lähes 60 prosenttia kertoi puhuneensa ilmastoahdistuksesta viimeisen puolen vuoden aikana. Toisaalta 75 prosenttia vastaajista ilmaisi kokevansa hyvää oloa kestävistä valinnoista, ja tämä oli vahvasti yhteydessä oman kulutuksen vähentämiseen. (Nuorisobarometri 2021.)
18-24-vuotiaat kokevat selvästi vanhempia ikäpolvia enemmän ympäristöahdistusta. Ikäryhmästä lähes 20 prosenttia kokee murhetta ympäristön tilasta usein tai jopa päivittäin. Ympäristöahdistuksen vuoksi heillä on vaikeuksia opiskella tai työskennellä sekä nauttia sosiaalisista tilanteista. (Grénman, Rouhiainen, Räikkönen & Sääksjärvi 2022.)
Tulevaisuususko
Nuorten kaduilla käyttämä väkivalta versoaa erityisesti nuorten systemaattisesta ohittamisesta ja ulossulkemisesta
Kuinka laaja ilmiö nuorten katuväkivalta ja jengiytyminen on, mistä se johtuu ja kuinka sitä voi parhaiten torjua? Kokosimme yhteen perustiedot ilmiöstä. Sivun tietopohjan laajentamiseen on osallistunut myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yksikkö.
Miten nuorten väkivaltainen käytös ja jengiytyminen ilmenevät 2020-luvulla?
Nuorten katuväkivallalla tarkoitetaan tässä nuorten tekemiä väkivaltaisia katuryöstöjä ja muita väkivaltaisia yhteenottoja. Osa väkivaltaiseen ja/tai rikolliseen käytökseen syyllistyneistä toimii osana jotakin katujengiä.
Poliisin mukaan nuorten väkivaltaisessa käytöksessä toistuvat ryhmässä toimiminen, väkivalta ja useissa tapauksissa teräaseiden käyttö tai niillä uhkailu. Ryhmässä ryösteleviä nuoria yhdistää Helsingissä esimerkiksi kieli- tai kulttuuritausta, lastenkotitausta tai asuinalue. Lähes kaikki epäillyt ovat olleet poikia.
Nuorten väkivaltarikokset ja jengiytyminen ovat erityisesti kasvavien kaupunkiseutujen ongelma.
Kuinka merkittävä ilmiö nuorten väkivaltainen käytös ja jengiytyminen on?
Poliisin mukaan tunnistettuja katujengejä on tällä hetkellä noin kymmenen ja niissä vaikuttaa arviolta ainakin sata ihmistä. Jengiläiset ovat pääosin nuoria aikuisia, vaikka yksittäisiä alaikäisiä on mukana.
Helsingissä ryöstöt ovat lisääntyneet tänä vuonna 35 prosenttia eli saman verran kuin valtakunnallisestikin. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella kasvua on 50 prosenttia ja Länsi-Uudellamaalla peräti 65 prosenttia. Alaikäisten tekemien ryöstöjen tai niiden yritysten määrä on sekin kasvanut merkittävästi viime vuodesta. Helsingissä alaikäisten ryöstörikosepäilyjen määrä vuoden 2022 marraskuun loppuun mennessä 208.
Helsingin yliopiston kriminologian tutkijatohtori Markus Kaakisen mukaan rikosten määrä on kuitenkin vähentynyt 1990-lukuun verrattuna. Toisaalta on pieni määrä nuoria, jotka tekevät toistuvasti rikoksia. Heidän määränsä ei ole laskenut, ja rikosmäärät ovat joidenkin rikostyyppien kohdalla jopa kasvaneet. Valtaosa nuorten rikollisuudesta jää pois aikuisuuden myötä. Kaakisen mukaan katujengit eivät suoraan liity nuorisorikollisuuteen. Joka kymmenennellä nuorella on kaveriporukka, jossa hyväksytään tai tehdään rikoksia yhdessä. Kuitenkin alle prosentti sanoo ryhmää jengiksi.
Mistä nuorten väkivaltaisuus ja jengiytyminen johtuvat?
Nuorten ongelmien juurisyy on usein kokemus osattomuudesta ja yhteiskunnasta syrjään jätetyksi jääminen. Syrjäytyminen ja pahoinvointi ovat monen nuoren kohdalla ylisukupolvista ja periytyvää. Mm. ETLA:n on tutkinut koulutuksen ulkopuolelle jäämisen merkitystä rikollisuuteen. Tulokset osoittavat, että koulutuksen ulkopuolelle jääminen lisää nuoren todennäköisyyttä tulla tuomituksi käräjäoikeudessa peruskoulun päättymistä seuraavien 5 vuoden aikana.
Ulkomaalaistaustaiset nuoret ovat yliedustettuna väkivaltarikoksista epäillyissä, mutta väestöön suhteutettu rikosepäilyjen määrä on kasvanut yhdenmukaisesti sekä suomalaistaustaisilla että ulkomaalaistaustaisilla nuorilla. Tiedot eivät viittaa siihen, että alaikäisten väkivaltarikollisuuden merkittävä kasvu selittyisi nimenomaan ulkomaalaistaustaisten nuorten rikollisuuden kasvulla. Heillä periytyvä pahoinvointi ja osattomuus on yleisempää kuin kantasuomalaisilla nuorilla. Maahanmuuttajataustaiset perheet ovat köyhempiä Suomessa kuin OECD-maissa keskimäärin. Vanhempien vaikeus kiinnittyä yhteiskuntaan ja työelämään esimerkiksi puutteellisen kielitaidon takia vaikeuttaa myös lasten kiinnittymistä.
OECD:n “Education at a Glance”-raportin mukaan Suomessa maahanmuuttajataustan yhteys PISAssa mitattuihin oppimistuloksiin on suurempi kuin sosioekonomisen taustan. OECD-maissa yleisestikin maahanmuuttajataustaisten PISA-tulokset ovat syntyperäisväestön tuloksia matalammat, mutta Suomessa ero on keskimääräistä suurempi. Suomessa maahanmuuttajataustasta tulevalla on keskimääräistä pienempi todennäköisyys päätyä lukioon tai suorittaa toisen asteen tutkinto.
Oikeuspsykologian dosentti Taina Laajasalo huomauttaa Helsingin Sanomien (6.11.) esseessä nuorten hyvinvoinnin kytkeytyvän laajasti yhteiskunnan yleistä hyvinvointia edistäviin tekijöihin: niin eriarvoistumisen, syrjäytymisen ja haitallisten lapsuudenajan kokemusten vähentämiseen kuin osallisuuteen, liikuntaan, taiteeseen ja kulttuuriinkin. (Taina Laajasalo: Kenestä kasvaa rikollinen?)
Miten nuorten väkivaltaisuutta ja jengiytymistä voi ehkäistä ja torjua?
Nuorten väkivaltaisen käytöksen ja rikollisuuden torjumisessa tärkeintä on ennaltaehkäisy. Toimivat ja kaikkien saatavailla olevat lasten, perheiden ja nuorten palvelut, kuten neuvola, varhaiskasvatus, koulut ja oppilaitokset sekä nuorisotyö ja järjestöjen toiminta ovat ennaltaehkäisyn vaikuttavinta ja kovinta ydintä.
Kansallisesti nuorten väkivaltaiseen käytöstä pyritään ehkäisemään useilla erilaisilla ohjelmilla, hankeilla tutkimuksella. Esimerkiksi kansallinen lapsistrategia ja sen toimeenpanosuunnitelmahuomioivat lasten ja nuorten kokeman sekä tekevän väkivallan ehkäisyn. Oikeusministeriön Rikoksentorjuntaneuvostolla on käynnissä useitra eri hankkeita (esim. ROKKI, NURRI, ks Haikkola ym. 2019.). Sisäministeriö koordinoi extremismin ja väkivaltaisen radikalisoitumisen kansallista työtä.
Nuorisorikollisuuden ehkäiseminen vaatii monialaista yhteistyötä sekä varhaisia toimenpiteitä. Syrjäytymisvaara tunnistetaan yksilötasolla yleensä hyvin varhaisessa vaiheessa. Erityisessä rikollisuusriskissä ovat pojat, joilla on useampi kuin yksi riskitekijä. Varhaisessa vaiheessa aloitettu pitkäkestoinen tukitoiminta on kustannustehokasta rikollisuuden, lastensuojelutoimenpiteiden ja terveydenhuollon näkökulmasta. Yleisesti on tärkeää, että syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ja nuorille on olemassa erityisiä palveluja, kuten etsivän nuorisotyön palveluja tai verkostotoimijoiden huoli-ilmoituksiin perustuvia verkostoyhteistyöpalveluja. Toimeenpanevan viranomaisen pitäisi olla selkeästi paikallinen, sillä katurikollisuus on usein paikallista. Kuntien nuorisotyölle tulee kohdentaa lisää resurssia ja valtaa koordinoida toimintaa. Lisäksi kaduille jalkautuvaa ja nuoria kohtaavaa nuorisotyötä tulee lisätä merkittävästi.
Yhdenvertainen, tasa-arvoinen, laadukas ja tutkittuun tietoon perustuva koulutus, työmahdollisuudet sekä niihin liittyvät tulevaisuuden näköalat ovat tärkeitä syrjäytymisen, radikalisaation ja rikollisuuden ehkäisyssä nuorten miesten keskuudessa. Demokratiakasvatuksella vahvistetaan nuorten sitoutumista yhteiskunnan pelisääntöihin. Kouluväkivallan ja -kiusaamisen vastaiseen työhön kouluissa ja oppilaitoksissa tulee panostaa. Mielenterveyttä ja sosiaalisia taitoja tulee edistää esimerkiksi vahvistamalla tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamista. Myös sukupuolisensitiivisen kasvatus ja opetus on tärkeää, jotta radikalisoitumisen sukupuolittuneisiin ilmiöihin voitaisiin vastata paremmin.
Oikeus harrastamiseen tulee turvata kaikista sosioekonomisista taustoista tuleville nuorille. Harrastusten kautta lisätään voimaannuttavia ryhmään kuulumisen kokemuksia, kasvatetaan sosiaalista pääomaa ja vahvistetaan itsetunnon kehittymistä.
Nuoret tulee myös nähdä osana ratkaisua, ja heidät tulee ottaa mukaan keskusteluihin nuorisorikollisuuden ja väkivallan ehkäisyssä.
Mitä Suomessa tehdään jo nyt nuorten väkivaltaisuuden ja jengiytymisen ehkäisemiseksi?
Valtioneuvoston hyväksymän ”Väkivallaton lapsuus”- suunnitelman toimeenpanoa seuraa ja arvioi poikkihallinnollinen THL:n pääjohtajan nimeämä ohjausryhmä, jossa on edustajia neljästä ministeriöstä ja 28 muusta organisaatiosta. Ohjausryhmällä on myös alatyöryhmä alaikäisten katuväkivaltailmiöön liittyen. Mukana on useita ministeriötä sekä asiantuntijatahoja ja järjestöjä. Suunnitelman väliarviointi julkaistaan kevättalvella 2023. Alatyöryhmä jatkaa toimintaansa tulevina vuosinakin, kuten myös vastaavantyyppinen lapsiin kohdistuvan väkivallan tietopohjatyöryhmä.
Ankkuritoiminta kohdistuu varhaisessa vaiheessa nuorten hyvinvoinnin edistämiseen ja rikosten ennalta ehkäisemiseen. Ankkuritoimintaa toteutetaan moniammatillisessa tiimissä, johon kuuluvat asiantuntijat poliisista, sosiaalitoimesta, terveystoimesta sekä nuorisotoimesta. Tiimi tapaa nuoren ja hänen perheensä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta nuorta voidaan tukea ja tarvittaessa ohjata avun tai tuen piiriin.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan rangaistusten pelotevaikutus ei vähennä rikollisuutta. Pekkarisen mukaan yli 15-vuotiaiden kohdalla pitäisi sen sijaan käyttää paljon nykyistä enemmän olemassa olevaa nuorisorangaistusta, joka voidaan tuomita sakon tai ehdollisen vankeusrangaistuksen sijaan.
Suomen ensimmäinen nuoret, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelma sisältää tietoa ja ratkaisuja nuorten syrjäytymisen, rikollisuuden ja radikalisoitumisen ehkäisyyn sekä takaisin yhteiskuntaan integroitumiseen. Keskeisenä periaatteena on nuorten osallistuminen heitä koskevien toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Toimintaohjelman vastuutahojen (pääasiassa eri ministeriöt) tulee toteuttaa ohjelmassa luvatut toimet.
Koneen säätiön rahoittama Palvelujen pirunpolskasta nuorten nuotteihin -tutkimushanke (2021–2024) tutkii rikoksilla oireilevien nuorten palvelujen nykyistä tilaa. Hanke etsii ratkaisuja siihen, miten palvelurakenteita voidaan kehittää vastaamaan paremmin nuorten tarpeita.
Lisäksi THL:n koordinoima Barnahus-työ (barnahus.fi) pyrkii tehostamaan lapsiin kohdistuvien väkivaltaepäilyjen selvitysprosesseja sekä väkivaltaa kokeneiden lasten tukea ja hoitoa.
Järjestöistä nuoria kohtaavat mm. Aseman Lapset ry ja Helsinki Mission koordinoima Aggredityö.
YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen (SopS 59-60/1991) toimeenpanoa valvova komitea on antanut yleiskommentit vuonna 2011. Niissä jossa nostetaan esiin lasten suojelu kaikenlaiselta väkivallalta.
Nuorten katuväkivalta ja jengiytyminen
Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssin ja Aseman lasten yhteinen webinaari Mitä pitäisi tietää nuorten jengiytymisestä on katsottavissa YouTubessa.
Webinaari järjestettiin 12.1.2023. Vieraina olivat sisäministeri Krista Mikkonen, kriminologi Markus Kaakinen ja projektipäällikkö Heikki Turkka (Aseman Lapset ry).
Haluatko saada lisää tietoa nuorten hyvinvointivajeesta ja sen korjaamisesta?
Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi toimittaa noin kerran kuukaudessa ehdokkaille ja muille kiinnostuneille tiiviin ajankohtaiskatsauksen sähköpostiin.